Kaikki on mahdollista

Tiistaina illalla puhelimeni soi. Soittaja oli Aira Samulin. Kun kuulin hänen nimensä, tunsin kuinka poskilleni nousi puna. Olin lähettänyt hänelle käsin kirjoitetun kirjeen vain muutamia päiviä aikaisemmin. Olin etsinyt osoitteen Google Mapsista, sillä en tiennyt hänen tarkkaa osoitettaan. Tiedustelin kirjeessä, olisiko meidän ollut mahdollista tavata kakkukahvien merkeissä hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Olisi ollut mahtavaa päästä istahtamaan alas ja jutella hänen kanssaan elämästä, ilosta ja positiivisesta asenteesta. Olisin tehnyt keskustelun pohjalta Ilostu-blogiin jutun. Puhelu oli iloinen kokemus, vaikka tapaaminen ei kiireiden vuoksi onnistunutkaan. Ainakaan sen aika ei ollut vielä.

Ajattelin puhelun aikana, että tuollainen minäkin haluan olla 90-vuotiaana. Ihmisen asenne elämää kohtaan ratkaisee, miten kaikkeen suhtautuu ja miltä elämä lopulta omiin silmiin näyttää. Aina, joka tilanteessa on vapaus valita millaisen lähestymistavan asioihin ottaa. Kenenkään elämä ei ole ongelmatonta tai virheetöntä, ilman niitä emme koskaan oppisi uutta. Pystyin aistia puhelimen välityksellä sen positiivisen energian, mikä hänestä välittyi. Ajattelin siinä, miten paljon elämänkokemusta ihmisellä voi 90 vuoden ajalta olla. Tunsin suurta arvostusta häntä kohtaan.

Juttelimme hetken ja olin kiitollinen siitä, että hän vaivautui soittamaan minulle kaiken kiireen keskellä. Sen jälkeen, kun suljin puhelimeni, minut valtasi valtavan hyvä tunne. Kirjettä postiin viedessä olin uskonut saavani vastauksen ja sen minä nyt sain. Olin tästä aikeesta kertonut muutamalle ihmiselle ja tuntui, että joitakin ajatus huvitti.

Haluan sanoa kaikille, että tee juuri niitä asioita, joihin itse uskot! Sillä, uskooko siihen muut, ei ole väliä. Tämä oli yrittäjätaipaleeni ensimmäinen konkreettinen todiste siitä, että kannattaa tehdä juuri sitä, minkä itse kokee hyväksi. Ja hyvä ei aina tarkoita mukavuusalueella pysymistä. Olen aina ajatellut, että elämässä on mahtavaa tehdä asioita, joihin muut eivät välttämättä usko ja näyttää sitä kautta, että kaikki on mahdollista. Kun alkaa tehdä asioita, jotka ylittävät mukavuusalueen, kynnys tehdä jotakin vielä isompaa muuttuu aiempaa matalammaksi.

Jos kaikki pysyisivät mukavuusalueellaan, mikään ei koskaan kehittyisi tai muuttuisi. Sitä paitsi se tunne, joka itsensä ylittämisestä tulee, on niin hyvä, että miksi ei kokeilisi rikkoa kaikkia perinteisiä rajoja ja tekisi asioita, jotka saavat tuntemaan että on elossa? Rakastan olla inspiroituneiden ihmisten seurassa, sillä sellaisten ihmisten parissa luovuus ja innostus kasvaa entisestään. Sellaisessa seurassa mitä hulluimmat ideat ovat tervetulleita ilman, että kukaan nauraa. Ainakaan pahalla. ;)

Olen persoonana sellainen, joka kaipaa suuria tunteita. Sellaisia syntyy, kun systemaattisesti toteuttaa itseään. Jos eläisin "tavallista" elämää, varmaan masentuisin. Haluan uskoa kaikista mahtavimpiin asioihin ja hullunkuriselta kuulostaviin mahdollisuuksiin. Haluan uskoa, että asiat voivat muuttua pahasta hyvään ja että kaikki avaimet ovat käsissämme. Vaikka emme aina heti tiedostaisi sitä.

Halusin kertoa, että itseään kuuntelemalla, itseensä uskomalla ja itseään toteuttamalla saa valtavasti iloa ja elinvoimaa. Sen varmaan kaikki jo tiesivätkin? :) Tämänkin tiistaisen puhelun perusteella voisin yhtä hyvin ajatella, ettei yritystäni palkittu, koska tapaamista ei ainakaan toistaiseksi ollut mahdollista järjestää. Näen tämän kuitenkin vain mahtavana kokemuksena, merkkinä siitä, että mitä vain voi tehdä ja saavuttaa. Puhelu sai aikaan ihanan tunteen, ison hymyn huulille ja suuren kiitollisuuden tunteen.

Kaikki riippuu siitä, miten sinä siihen suhtaudut.

Ihanaa viikonloppua!

<3 Iida

Kuvat: Eveliina Tistelgren

Elämän tarkoitus

Monesti elämässä tapahtuvia asioita ei pysty järjellä selittää, ei ainakaan heti tapahtumahetkellä. Harvemmin kaikkea tarvitseekaan järkeistää, mutta useimmiten pohdimme, mikä tarkoitus asioilla on. Tapahtuman syytä ja merkitystä saatetaan pohtia kovastikin eikä siitä huolimatta nähdä, minkä vuoksi jokin asia tapahtui tai jätti tapahtumatta. 

Elämää on helpompi ymmärtää tiettyä ajanjaksoa jälkikäteen tarkasteltaessa. Silloin pisteitä on helpompi yhdistää ja ymmärtää, miksi tietyt asiat tapahtuivat ja toiset eivät. Miksi tietyt ihmiset tulivat vastaan ja toisia ei näkynyt, vaikka toivoi. Usein voi melkein kuulla sen, kun palaset loksahtelevat kohdilleen ja näkee kaiken vaikutuksen kaikkeen. Silloin voi kiittää kaikista matkalla eteen tulleista esteistä ja epäonnistumisista. Niiden ansiosta olet juuri siinä, missä tällä hetkellä olet. Ne ohjasivat kohti tarkoituksenmukaisempaa päämäärää.  Kaikkia tilanteita ei ole helppo käsitellä lahjoina ja toisinaan niistä voi olla vaikeaa kokea kiitollisuutta. Siitä huolimatta jokaisella tilanteella ja kokemuksella on jokin syy. Jos vielä et näe syytä, et ole perillä. Niinhän se somessa paljon pyörivä sanontakin menee: "Everything will be alright in the end. If it's not alright, it's not the end."

Nyt on paljon tullut mietittyä viime vuotta ja sitä, miten kaikki vuoden 2016 tapahtumat ovat johdatelleet kohti nykyhetkeä. Pystyn nyt ymmärtämään miksi tietyt asiat antoivat odottaa toteutumistaan ja miksi jotkut asiat turhauttivat. Sanoinkin jo viime postauksessa siitä, miten tuntuu kuin vuosi 2016 olisi ollut ikään kuin tulevaisuuden perusteiden rakentamista. Jo tämä pieni pala tätä vuotta 2017 on todistanut, että niin se todella olikin. 

Tällaiset oman luottamuksen vahvistajat, havainnot siitä miten yksi asia vaikuttaa toiseen, luo melko levollisen mielen. Olipa tilanne millainen tahansa, on helpompaa olla tilanteessa läsnä luottaen, että loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin hyvin. Luottamus kaiken tulemiseen ja tapahtumiseen oikealla hetkellä luo sisäisen rauhan ja auttaa uskomaan vastoinkäymisistä huolimatta päämäärän saavuttamiseen.

Kaikista tärkeintä on, että kaikessa muistaa olla itselleen uskollinen ja kuunnella, miltä sisimmässä tuntuu. Ei kukaan itselleen valehtele, tai vaikka valehtelee, sisimmässään tietää kuitenkin oman totuutensa. Omaa intuitiota kannattaa kuunnella, sillä se vie sinua sille tielle, jota sinun kuuluukin kulkea. Välillä muut voivat katsoa kummastellen, että onpas tuolla suuret tavoitteet. Muut voivat kyseenalaistaa ajatusmallejasi tai elämäntyyliäsi, mutta tämä maailma kaipaa unelmiensa toteuttajia, jotka ravistelevat perinteisiä yhteiskunnan luomia malleja. Sillä lailla yhä useampi uskaltaa toteuttaa sitä, minkä kokee aidosti omaksi jutukseen. Uskomalla ja luottamalla omaan ääneen, tekee itselleen suuren palveluksen. Niin pitkään, kun revit itseäsi eri suuntaan kuin sisimpäsi toivoo sinun menevän, elämä heittää tiellesi monenlaisia oppiläksyjä. Niiden ei ole tarkoitus lannistaa sinua – ne yrittävät kertoa sinulle jotakin arvokasta. Kunhan vain uskallat selvittää, mikä niiden viesti on.

Onnellista perjantai kolmattatoista!

<3 Iida

Ps. Minun unelmaani voi seurata myös Ilostu Oy:n blogissa, osoitteessa http://ilostu.fi/blogi/.

Ilostu Oy löytyy myös:

Instagramista @ilostuoy

Facebookista Ilostu Oy

Käy kurkkaamassa! ;)

Kiitos ja hei 2016

Muiden somepäivityksiä seuranneena näyttää, että vuosi 2016 on ollut todella monelle eteenpäin puskemisen, henkisen kasvun ja tulevaisuuden rakentamisen vuosi. Enemmän minulle on tullut vastaan päivityksiä ja postauksia, joissa viime vuosi on ollut ihmisille enemmän vaikea kuin helppo. En oikein osaa sanoa, mikä teema omaa vuottani parhaiten kuvaisi, mutta en sanoisi sen olleen erityisen vaikea. Kohdallani se on ollut pääosin sellaista pientä näpertämistä elämän eri osa-alueiden kanssa, vaikka isojakin asioita on tapahtunut.

Tuntuu kuin viime vuodenvaihteesta olisi ikuisuus aikaa. Olimme Australiassa, kun vuosi vaihtui ja kun nyt mietin asiaa, se oli jollakin tapaa startti ja herätys uuteen vuoteen. Meidän matka kasvatti, sillä emme selvinneet kaikesta helpoimman kautta. Alkuvuonna 2016 yritin kovasti löytää sisäistä tasapainoa, mutta etsin sitä vääristä paikoista. Tajusin, etten varsinaisesti halua löytää mitään, vaan päästää irti. Halusin irti pyrkimyksestä tavoitella jotakin optimaalista hyvää oloa. Toukokuussa aloin kiinnittämään enemmän huomiota ravintoon – en niinkään siihen, paljonko syön ja mitä syön, vaan siihen miltä syömiseni minusta tuntuu. Mitä kaipaan enemmän/vähemmän ja mikä luo hyvää oloa. Saman tein urheilun kanssa. Irtisanoin salijäsenyyteni keväällä ja päätin kesän ajan liikkua tavalla, joka tuntui minusta mieluisimmalta. Kehoni ei varmasti ole koskaan ollut niin tasapainoinen kuin tuon muutoksen jälkeen. Vapautin itseni kaikesta ja samaan aikaan löysin sen, mitä olin etsinyt.

Kesällä luin kirjoja itseni kehittämiseksi ja opettelin päästämään irti tietyistä reagointitavoista ja ajatusmalleista. Opin seisomaan vahvemmin omien mielipiteideni ja päätösteni takana, kun tajusin näinkin kliseisen asian: jokainen näkee maailman omien linssiensä läpi. Kenellekään kahdelle ihmiselle maailma ei näyttäydy samoin tavoin, emmekä voi olettaa, että kaikesta täytyisi olla samaa mieltä. Se, että toinen on eri mieltä, ei tarkoita etteikö itse voisi silti olla sitä mieltä kuin on. Olen oppinut, että muita miellyttämällä tai venyttämällä omia rajojaan, ei loppupeleissä palvele ketään. Elämästä tulee monin tavoin helpompaa, kun tajuaa että on parasta olla rohkeasti oma itsensä. Seistä sanojensa ja tekojensa takana turhia selittelemättä ja hyväksymällä itsensä – kaikkine virheineen.

Viime vuonna jouduin luopumaan monista suunnitelmista, joita kuvittelin vuoden aikana tekeväni. Kuitenkaan ilman luopumisia en olisi tässä tilanteessa, jossa nyt olen. Luopuminen tuo aina tilalle jotakin lisää ja olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut. Suurin aarre lienee ihana Cockerspanieli Jaffa, joka muutti meille elokuun lopulla.

Oikeastaan tajusin vasta vuoden 2016 loppumetreillä, että olen päästellyt menemään kuin höyryveturi. Firman perustaminen oli ehkä vuoden jännittävin asia ja joululomalla Etelä-Pohjanmaalla tajusin, että olin sittenkin aika väsynyt kaikesta. Kaikki tämä eteenpäin puskeminen ja uuden rakentaminen olikin ollut aika uuvuttavaa. Tajusin sen kunnolla vasta, kun pääsin hengähtämään.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen näin iloinen uuden vuoden aloittamisesta. Siitä, että edessä on kirkas, uusi, mahdollisuuksientäyteinen vuosi. Vaikka vuosi 2016 oli hyvä vuosi, oli se aikamoista tunteiden kanssa tasapainottelemista, uuden omaksumista, asioiden loppuunsaattamista ja perusteiden rakentamista vuodelle 2017. Kiitos siis vuodelle 2016, joka mahdollistaa sivun kääntämisen uuteen vuoteen. Vuosi 2017 tulee olemaan täynnä kaikkea mahtavaa, sen tiedän jo nyt!

Loistavaa uutta vuotta 2017!

<3 Iida