Sekavia fiiliksiä. Outoja ajatuksia. Väsynyt olo ja energia hukassa. Takki tyhjä. Nämä ovat olleet viime aikojen tuntemuksia. Odotan kommentteja opinnäytetyöstäni ennen viimeistä viilausta ja arvosteltavaksi lähettämistä. Kesä on imenyt voimani, vaikka suhteellisen kivuttomasti siitä selvittiin. Sanotaanko niin, että voimani riittivät juuri siihen, mihin pitikin. Oli työt, Naisyrittäjyyskeskuksen yrittäjyyskurssi, opinnäytetyö ja matematiikan virtuaalikurssi. Yllätyin siitä, miten vähän stressasin (ainakaan tietoisesti), enkä ollut kertaakaan siinä pisteessä, että olisin itkenyt yksin sohvannurkassa. Niinkin olisi voinut käydä. Kesä oli hetkessä elämisen opettelemista, sillä liiallisella tulevaisuuden pohtimisella tai aikataulun suunnittelulla ei olisi pitkälle pötkitty. Olen ollut itselleni armollinen ja toteuttanut asioita omien resurssieni puitteissa. Elämä on tällä tavoin pysynyt hyvin tasapainossa. Tieto tilanteen väliaikaisuudesta helpotti asioiden priorisointia ja vähensi tuskaa, kun jostakin mukavasta täytyi luopua. Tiesin, että lopussa odottaisi jotakin superkivaa.
Kesän alussa kauhistelin hetken työn määrää, mutta olotilani oli silti erittäin motivoitunut ja innostunut. Olen kokenut opinnäytetyön tekemisen innostavaksi ja ollut välillä jopa ihan kikseissä sitä kirjoittaessani. Toki syy on varmasti se, että aihe liittyy yritysideaani. Vaikka kesään sisältyi paljon työtä, en missään vaiheessa ajatellut, etten pystyisi tekemään tuota kaikkea. Kesällä en osannut ajatella edes seuraavaa viikkoa. Elin päivä kerrallaan ja ehkä juuri siksi takki tuntuu nyt niin tyhjältä. Nyt kaikki alkaa olla yhtä aikaa ohitse. Vielä yksi tentti, opinnäytetyökin on viittä vaille valmis. Puff, se oli siinä. Suurin työ on jo tehty. Olo on outo. Melkein kuin yllättäen on koittanut aika, jota en kesällä osannut kuvitella olevan olemassakaan. Nyt täytyy ryhtyä tuumasta toimeen!
On aika tehdä starttirahahakemus ja rekisteröidä yritys. Paljon on tekemistä, kaikkea uutta ja niin mahtavaa! Tajusin eilen, että tällä kertaa olen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa periaatteessa en ole sidottu minkäänlaisiin velvoitteisiin. Opinnot ovat pian suoritettuna ja on vain minusta itsestäni kiinni, mitä seuraavaksi teen. Tämä mahdollisuuksien kirjo tuntuu mahtavalta, mutta samalla niin pelottavalta.
Parin viikon ajan on tuntunut, että energiaa ei ole juuri mihinkään. Olen ollut kotona ja ihmetellyt elämää. Jollakin tapaa olen kai kerännyt ajatuksiani kokoon ja miettinyt, mistä napata kiinni, jotta alkaisin kerätä elämääni jälleen positiivisia ajatuksia. En ole nähnyt kovin paljon ystäviänikään, mikä on osittain voinut alentaa omaa fiilistäni. Väsynyt voi yrittää parantaa omaa fiilistään monin tavoin, mutta itse ymmärsin ettei inspiraation etsiminen väkisin auta. Aloin eilen tekemään asioita, joiden tiesin mahdollisesti parantavan oloani. En pakottanut hyvää, parempaa oloa, vaan annoin mahdollisuuksia ja luotin, että innostus vielä herää. Olin oikeassa.
Tällä hetkellä muutaman viikon kooman jälkeen olo on jälleen itselleni ominainen ja tuntuu hyvältä. Hyvään oloon tarvitsee vain alkusysäyksen jostakin ja sen jälkeen kaikki soljuu kuin itsestään. Elämässäni tapahtuu paljon tulevana syksynä, mutta myös sisäistä muutosta on tapahtunut. Kesän aikana olen oppinut paljon itsestäni ja sen myötä olen rauhallisempi ja luottavaisempi elämää kohtaan. Uskon ja luotan siihen, että minulla on jo kaikki tarvitsemani ja että kaikki todella tapahtuu tarkoituksellisesti. En myöskään huolestu, kun olen väsynyt tai joku asia ärsyttää. Nuo tunteet voi tiedostaa, mutta niiden ei saa antaa hallita omia ajatuksia. Antaa tunteiden tulla ja mennä, koska kuten jälleen itselleni todistin, hyvä fiilis palaa jälleen. Negatiivisimmilla ajoilla on yleensä taipumus suunnata huomiomme jonnekin, missä meillä on vielä opittavaa tai kehitettävää. Huonommista ajoista ei siis kannata lannistua, vaan tarkastella itseään entistä tarkemmin ja ajatella, että tässä on mahdollisuuteni oppia jotakin uutta itsestäni.
Energistä keskiviikkoa!
<3 Iida
