sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Mitä hiljempaa olet, sitä kovempaa sen kuulet


Viime aikoina olen tehnyt asioita pitkälti intuition johdattamana. Olen opetellut luottamaan tuohon ääneen ja tekemään useammin ratkaisuja, joita en välttämättä yliajattelemisen jälkeen olisi uskaltanut tehdä. Intuition ääni ei kilpaile tietoisen ajattelun kanssa, joten kiireessä monesti saatamme unohtaa kuunnella sydämemme ääntä, koska elämme niin vahvasti velvollisuuksien keskellä. Meidän täytyy rauhoittaa itsemme, jotta kuulemme mitä me oikeasti pohjimmiltaan haluamme. Kukaan muu ei sitä voi sanoa tai päättää. Eikä sitä voi itsekään pakottaa. Se tulee, kun sen aika on. Sen jälkeen, kun asian on itse hyväksynyt, muiden negatiivisille mielipiteille voi vain hymähtää. Kun on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse selitellä, uskotella ja perustella omia näkemyksiään tai päätöksiään.

Olen ottanut aikaa mieleni hiljentämiselle ja tarkkaillut tunteita, joita itsessäni havaitsen. Olen opetellut irtautumaan mieleni kahleista ja tunnistamaan, mitkä tunnetilat ovat ajatusteni voimalla kehittyneitä ja mitkä ovat aitoja tunteita, joihin tulee reagoida. Niin paljolta voimme välttyä, kun opimme päästämään irti asioista, jotka ottavat enemmän kuin antavat.

Tämä kesä on jo tähän asti ollut aivan erityinen. Päätin kesän alkaessa, että teen tästä parhaan kesän tähän asti. Joka aamu olen päättänyt tehdä päivästä tähänastisen elämäni parhaan. Hankalan tuntuisina päivinä olen ottanut negatiiviset tunteet vastaan sellaisina kuin ne ovat ja ottanut opikseni taistelematta niitä vastaan. Ja upeaa on, että koko ajan oppii lisää. Elämäni tunnevuoristoradan suurimmat ala- ja ylämäet ovat loiventuneet ja koen olevani elämäni ytimessä yhä tiiviimmin kiinni. Silloin omaa käytöstä alkaa tarkkailla eri tavalla ja tuntuu, että saa kaikesta enemmän irti.






Mitä enemmän intuitiota kuuntelee, sitä tyytyväisemmäksi tulee. Päätösten tekeminen intuitiivisen tunteen pohjalta ei välttämättä aina näytä ulospäin viisaalta ja päätösten perusteleminen voi olla vaikeaa, mutta loppujen lopuksi itsensä kuunteleminen palkitsee. Eihän kukaan muu voi tietää elämästäsi paremmin kuin sinä. Kenenkään meistä ei tarvitse olla velvollisuuksien orja, vaikka meidän elämäämme tietyt velvollisuudet kuuluvatkin. Elämästämme voimme tehdä juuri sitä mitä haluamme.

Meidät on ahdettu usein tiettyyn muottiin ja outoja päähänpistoja ja räväköitä ideoita on vaikea selittää muille, jos ne tulevat syvältä sisältäsi eivätkä ympäristön oletusten mukaisesti. Maailmassamme kaiken tulisi viedä suoraan kohti maalia ja suorittaa suorittamisen perään. Se tappaa luovuuden ja itsensä kuuntelemisesta tulee mahdotonta. Olen nyt kevään ja kesän aikana tehnyt joitakin asioita puhtaasti intuition johdattamana. Olen muun muassa perunut yhdet kaupat, sillä yhtäkkiä minulle tuli outo fiilis ja tutkiessani asiaa netistä, minulle selvisi että olin oikeassa epäilyjeni suhteen. Olen laittanut viestiä minulle entuudestaan tuntemattomalle ihmiselle, koska koin että meidän täytyy tavata ja hän osoittautui aivan mahtavaksi ihmiseksi ja tuntui kuin olisimme aina tunteneet. Olen lähtenyt lenkille arki-iltana puoli yksitoista, koska yksinkertaisesti tuntui siltä. Olen suunnitellut yritykselleni logoa ja alkanut itkeä, koska asia tuntui niin hyvältä. Olen kirjoittanut blogiin silloin, kun on tuntunut siltä. Pitkäaikainen haave koirasta toteutuu tämän kesän lopussa, kun yhtenä päivänä totesimme, että mitä tässä odotellaan, kun ei tämä elämä odottamalla valmiimmaksi tule. Elämä on tässä ja nyt.

<3 Iida

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti