LISÄAIKAA

Viime viikosta alkaen on tuntunut kuin olisin koko ajan omaa elämääni vähän jäljessä; tarvitsisin muutaman lisätunnin tai kenties lisäpäivän, jolloin voisin rykäisten ottaa arjestani otteen ja päästä kunnolla niskan päälle. Siltä minusta on tuntunut. Hirveä väsymys otti vallan kesäkuun alun hyperinnostuksen jälkeen, jolloin olisin voinut jakaa energiaa koko Suomelle. Sen jälkeen olen tasapainotellut arjen velvollisuuksien parissa, kunnes eilen ajattelin, että ollaan tulossa jälleen samaan pisteeseen kuin viime kesänä: väsymys iskee. Tällä kertaa olen kuitenkin siinä mielessä vahvempi, että voin hallita ajatuksiani paremmin kuin ennen. On helpompaa antaa turhimpien ajatusten tulla, olla ja mennä.

Eilen illalla poskelle vierähti muutama turhautumisen kyynel, kun tuntui, etteivät päivän tunnit riitä kaikkeen mitä haluaisin tehdä. Tänään sitten pohdin asiaa töissä. Mistä energiavajeeni itse asiassa johtuu? Tällä kertaa olen itseni yläpuolella tilanteessa, jossa aikaisemmin olisin ehkä luhistunut tunteideni ottaessa vallan. Nyt ahdistukselle ei ole tilaa. Ilman mitään ongelmaa hyväksyin, että tällä hetkellä minusta tuntuu väsyneeltä ja se on juuri nyt ihan ok. Tietyt väsymystä aiheuttavat tekijät ovat määräaikaisia, joten niistä stressaaminen olisi tässä tilanteessa turhaa. Tästä hetkestä on löydettävä ilo.

Aloin pohtia, miten muuttaisin ajankäyttöäni tehokkaammaksi. Haluan syödä aamuisin kunnon aamiaisen, mutta puuhastelen keittiössä aivan liian kauan siihen nähden, että aamuja ei voi viettää kuin viikonloppuisin. Kun vihdoin olen saanut smoothien, kahvin ja munakkaan sekä eväät tehtyä, on kello niin paljon että kaikki pitäisi hotkaista. Ja minä haluaisin istua ja nautiskella ilman kiirettä. Kasiaamut ovat tällä viikolla venyneet ysiaamuiksi ja olen antanut sille periksi. Tein sotasuunnitelman aamujani varten; alan tästä lähtien mittaamaan kahviainekset (öljyt, maca ja toco) sekä chian siemenet valmiiksi ja pussittamaan smoothieainekset pakkaseen. Tein huomista varten jopa Arctic Warriorsin geelishoteilla höystetyn jääteen tuomaan lisäboostia huomiseen päivään.

Mietin myös muita asioita, joita haluaisin tehdä, jos vain olisin energisempi. Yksi niistä on urheileminen. Tällä viikolla on useana päivänä huvittanut lähteä ulos töiden jälkeen, mutta väsyneet jalat eivät ole osoittaneet ulko-ovelle päin. Ja paikalleen jämähtäminen aiheuttaa vielä enemmän väsymystä ja energian puutetta. Tänään reippailin kävellen parhaan ystäväni luokse kylään. Olotila oli niin ihana ja liikkuminen tuntui hyvältä. Uskon, että olotilaa paransi myös se, että tunsin hallitsevani ajatukseni ja tunteeni, vaikka ajoittain tuntuukin, etten ehdi tehdä edes kaikkea pakollista (ja "pakollista").

Ihanan seuran jälkeen palasin kotiin omien jalkojeni voimin ja jossakin kohtaa tuntui siltä, että tekee mieli juosta. Olen aina ollut vähän skeptinen, kun ihmiset ovat sanoneet heidän kehonsa kertovan mitä he tarvitsevat. Olen ollut että no, miksei minun omani kerro mitään? Mutta kertoohan se. Kun me vain olisimme hetken hiljaa ja kuuntelisimme. En edes juossut koko matkaa, osan vain. Loppuajan ihastelin, kuinka aurinko vilkkui puiden välistä ja kuinka kauniilta Suomi kesällä näyttää. Yhtäkkiä päässäni alkoi vilistä tunteita ja ideoita, joista halusin kirjoittaa blogiini, jota en ole viime aikoina kovin aktiivisesti päivittänyt. Heti, kun itselleen antaa hetken armon aikaa. Heti, kun antaa itselleen hetken hiljentymiselle ja miettimättä olemiselle. Juuri juhannuksena puhuin mökillä siitä, kuinka haluan kirjoittaa blogiini vain silloin, kun minusta tuntuu siltä. En halua pakottaa, en halua keksiä väkisin. Tämä ei ole säännöllisten tulojeni lähde, vaan omaksi ja toivottavasti mahdollisimman monen muun iloksi perustettu blogi. Haluan kirjoittaa oikeasti mielessäni olevista asioista. Siksi julkaisutahti ei välttämättä ole säännöllinen, mutta minusta se on aivan ok. Mieluummin kirjoitan aitoa tekstiä harvemmin kuin tuutin täydeltä mainostusta ja tikusta väännettyjä asioita.

Illalla kotiin päästyäni tein huomisen aamiaisen niin valmiiksi kuin pystyin ja päräytin peilin edessä tanssin Kaija Koota laulaen. Tunsin, kuinka hyvä olo meni kehoni läpi. Tätä se oma sisin siis joskus tarvitsee ja haluaa. Ehkä hieman hassulta kuulostavia asioita, mutta minulle juuri nyt oikeita asioita. Ja vaikka päätin, että muutoslistalleni kuuluu puhelimen pois laittaminen pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, aikaisemmin nukkumaan meneminen sekä töihin aikaisemmin lähteminen ja sieltä aikaisemmin kotiin tuleminen, juuri nyt tuntui siltä, että nämä tunteet on saatava kirjoitettua tänne. Vaikka kello onkin paljon.

Olo on kiitollinen ja onnellinen.

<3 Iida

Silmät auki

Viikko vierähti viime postauksesta. Olen ollut tässä sellaisessa pyörityksessä, että ihan pyörryttää. Viime viikolla alkoi Naisyrittäjyyskeskuksen yrittäjyyskurssi, josta viidestä illasta on ollut jo neljä. Kurssi on antanut aivan valtavasti ja tuntuu, että olen ollut taas oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tavannut elämäni kannalta oikeita ihmisiä. Usko ja tieto siitä, että teen oikeita asioita tehdessäni sitä mitä rakastan, luo älyttömän hyvää oloa. Eilen kävin Naisyrittäjyyskeskuksessa mentoroinnissa esittelemässä liikeideani sekä rahoituslaskelmani. Lähdin pois vielä iloisempana kuin sinne menin.

Toukokuun loppupuolelta lähtien olen tehnyt kaiken fiilispohjalta. Ne asiat, joihin olen tunnepohjalta tarttunut, ovat osoittautuneet täysosumiksi. Tämän myötä olen alkanut ajatella vahvemmin, että omia tunteitaan pitää kuunnella. Aina valinnat eivät ole niin sanotusti oikeita, mutta niillä on silti merkityksensä. Olen vihdoin ja viimein löytänyt hyvän balanssin ruokavalion suhteen, vaikka vielä muutama kuukausi sitten oli toisin. Ajattelin ihmisten valehtelevan, kun he sanoivat, ettei heidän tee enää mieli syödä samoja herkkuja niin kuin aikaisemmin. Nyt sanon itse samalla lailla ja kiinnitän enemmän huomiota siihen, miten puhdasta ruokaa kurkustani menee alas. Kun ammattiurheilijat sanoivat, että tulee urheilla ilosta ja hyvästä olosta, mietin että just joo. Ajattelin aluksi miten tekopyhää on, kun monet ihmiset kilpailevat fitneksessä omalla ulkonäöllään tekemättä mitään fyysistä suoritusta lavalla ja julistavat sitä, miten ulkonäön vuoksi ei pitäisi urheilla. Saamme jatkuvasti kaikkialta informaatiota, jonka uskon aiheuttaneen melkoisia ulkonäköpaineita etenkin naisille. Enää ei kuitenkaan mennä kuin pässit narussa, vaan ollaan alettu miettimään, mikä tekee juuri minut aidosti onnelliseksi ja saa aikaan hyvää oloa. Vielä hetki sitten pääni oli näistä ajatuksista sekaisin, mutta nyt kaikki palaset ovat loksahdelleet paikoilleen.

Ehkä seurasin sosiaalisessa mediassa vääriä ihmisiä, ehkä olin ostanut vääriä nettivalmennuksia ja vaihtanut käskystä johonkin ruokavalioon, joka jaetaan koko valmennuksen ostaneelle massalle. Ehkä olin mennyt laput silmillä eteenpäin ja miettinyt, miksen näe mitään. En ollut myöskään kuunnellut tarpeeksi itseäni ja tuntui kuin muutama palanen olisi puuttunut. Ja ehkä nuo väärät asiat olivat sillä hetkellä juuri niitä oikeita asioita, jotta saavutan tämän etapin, jossa nyt olen. 

Siitä lähtien, kun ostin Lean in five weeks challengen, elämäni on muuttunut kokonaan. Silmäni avautuivat. Se laittoi ensimmäistä kertaa minut ajattelemaan itse. Ja sitä kautta olen hankkinut tietoa, ollut kiinnostunut ja pyrkinyt tekemään omasta olostani mahdollisimman hyvän ja ottamaan elämästäni niin paljon irti kuin suinkaan saan. Samaan aikaan olen myös tavannut merkittäviä ihmisiä, joten kaikki asiat tukevat toisiaan. Tuntuukin tyhmältä; miksen ole tajunnut tätä kaikkea aiemmin?

Tuon haasteen ostaessani tein ostopäätöksen samalla mentaliteetilla kuin tänä keväänä olen asioita tehnyt. Ostin sen, koska tiesin, että katuisin jos en ostaisi. Vähitellen aloin tutkia kaikkea ravintoon liittyvää ja luin netistä vaikka ja mitä. Haasteen yksi viikkotehtävä oli postata Facebook-ryhmään jokin ruokavalioon liittyvä juttu. Olen ollut pitkään todella kiinnostunut ravitsemuksesta, mutta vasta nyt olen saanut muutettua ruokavalioni sellaiseksi, että minulla on oikeasti todella hyvä olo. Ja sen jälkeen kaikki muutkin asiat ovat auenneet aivan toisella tavalla. 

Ruokavalio vaikuttaa kaikkeen. Uskon, että se on oikeastaan monen asian perusta. En ole voinut koskaan aiemmin näin hyvin kuin nyt. En tällä hetkellä kiellä itseltäni mitään, mutta en myöskään himoitse esimerkiksi karkkia niin usein kuin aikaisemmin. Olen siinä tilassa, jossa pystyn muuttamaan suunnitelmiani elämän mukaan, eikä mieleni siitä järky. Jos treeni jää tekemättä, maailma ei kaadu. Jos syön herkkuja, en kadu sitä (mutta riippuen määrästä, seuraavana päivänä olo ei välttämättä ole hirveän hyvä). Vihdoin minä päätän, eikä mieleni saa liikaa valtaa. Pitää innostua oikeista asioista ja tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Silloin onnistuu. Ja silloin loppuu yrittäminen ja alkaa onnistuminen. Mikään muutos ei voi tapahtua ulkoa sisään vaan kaiken täytyy lähteä syvältä itsestä. Asioita ei saa pakottaa. Virheitä täytyy tehdä ja jossakin kohtaa jokaisen vastoinkäymisen merkityksen voi ymmärtää kirkkaasti.

Tällä hetkellä elämä on aivan upeaa. Tuntuu, että kaikki hyvä kerääntyy tänne, missä sitä hyvää oloa on. En edes välitä enää samalla tavalla negatiivisemmista asioista, koska minulla on paljon muuta tärkeämpää, mihin keskittyä. Tällä hetkellä saan niin monesta lähteestä samoja viboja, että niiden pohjalta uskon merkityksen ja tarkoituksen voimaan. Näin on tarkoitettu. Minun kuuluu juuri nyt tehdä näitä asioita, joita teen ja tavata nämä ihmiset, jotka olen tavannut. Kaikki vain sopii kuvaan täydellisesti. Ja koska matka tähän olotilaan on kestänyt jonkin aikaa (tai voisi jopa sanoa koko elämäni), olen tästä superfiiliksissä!

Innostavaa torstaita! 

<3 Iida