Ei valtaa stressille

Viimeiset kurssit, viimeiset tehtävät, viimeiset tentit... Joululoma lähestyy ja vuoden viimeisen jakson loppu alkaa häämöttää. Mikä voisikaan olla ihanampaa! Opinnoissa edistymisen lisäksi olen huomannut kehittyneeni mielenhallinnassa ikään kuin huomaamatta. Enää stressi ei pääse ottamaan samalla tavalla valtaa kuin aikaisemmin. Uskoisin, että tunteideni jatkuva analysointi eri tilanteissa ja valtava määrä tehtäviä ovat opettaneet suhteuttamaan asioita. Minun To Do -listani ovat olleet niin pitkiä, että ei ole ollut aikaa hirveästi stressata. Tällä "shokkihoidolla" on ollut positiivisia vaikutuksia: on ollut pakko painaa menemään velvollisuuksia hoitaen, jotta lista lyhenisi. Olen saanut vähemmällä stressillä enemmän asioita tehtyä kuin aikaisemmin. Näin ehkä myös stressiä laukaisevien tekijöiden on täytynyt olla aikaisempia suurempia, jotta ne ovat edes synnyttäneet niin vahvaa tunnetta, että olen kokenut niiden olevan aiheita stressaamiselle.

Monesti stressi iskee yllättäen. Minulle ainakin usein käy niin, että saatan kokea kaikkien ohjasten olevan hyvin hallinnassa, kunnes tajuan jonkin yhden asian. Se voi olla jokin tentti, jonka päivämäärä onkin aiemmin kuin kuvittelin tai pari sovittua menoa, jotka tuntuvat täyttävät loputkin tunnit kalenterin vapaista päivistä. Näin minulle kävi viime viikolla, kun tajusin, että minulla on liian monta tehtävää käytettävään aikaan nähden. Silloin huvittaisi usein käyttäytyä kuin pikkulapsi ja alkaa kiukuttelemaan, että en sitten tee mitään. Päätin kuitenkin tällä kertaa järkevästi mennä salille ja laittaa kuulokkeista soimaan mieltä boostaavaa musiikkia. En ole ennen saanut stressiä niin nopeasti mielestäni kuin nyt. Olen huomannut, että (turha) stressi noudattaa samaa kaavaa. Kaikki on hyvin, kunnes alkaa ajatella velvollisuuksia liikaa...ja sitten stressi alkaa. Yleensä stressi aiheutuu omasta ajattelusta. Aina ei edes tiedä, mikä stressin varsinainen aiheuttaja on ennen kuin se on ohi. On helpompi ryhtyä toimiin, kuin istua paikallaan ja ahdistua.

Olen huomannut, että kaikki loppujen lopuksi aina onnistuu tavalla tai toisella. Kaikesta selviää. Olen melko optimistinen, sen olen huomannut. En ole aikaisemmin ajatellut olevani sisäisesti näin positiivinen, mutta viime aikoina muutamien tapahtumien myötä olen huomannut, että minulla on erittäin vahva luotto tulevaisuuteen ja omaan sekä muiden lähellä olevien ihmisten onnistumiseen. Luulen, että tämä auttaa myös vauhdittamaan elämässä eteenpäin menemistä.  Olen välttänyt turhaa valittamista, vaikka kyllähän siihenkin joskus sortuu. Usein kuitenkin muiden puhuessa negatiiviseen sävyyn, saatan kääntää sen positiiviseksi ja tsempata mieluummin kuin ryhtyä puhumaan negatiivisesti. Olen vasta lähiaikoina huomannut, että olen alkanut torjua negatiivisuutta automaattisesti. Uskon, että positiivisuuden voi sisäistää omaksi voimavarakseen. 

Tällä hetkellä kalenterini on täynnä ja aikataulutan tekemiseni tarkasti. Koulun ja töiden lisäksi olemme sopineet Miikan kanssa yhteisen treenihaasteen, jossa tekemättä jätetystä treenistä on velvollinen sakkomaksuun. Tämän haasteen aloitimme tämän kuun alussa ja sovituista treeneistä ja lenkeistä olemme pitäneet kiinni erinomaisesti ilman sakkoja. Arkeen ei juuri muuta näiden asioiden lisäksi mahdu (siksi myös blogin päivittäminen on onnistunut suhteellisen harvakseltaan) ja se saakin minut odottamaan joululomaa entistä enemmän. Lisämotivaatiota antaa se, että ensi vuodelle jää enää melko vähän opintoja ja katseen voi vähitellen suunnata opintojen jälkeiseen tulevaisuuteen, mikä osittain tuntuu jännittävältä, osittain ehkä hieman pelottavalta. 

You can't stop the waves, but you can learn to surf.

-Jon Kabat-Zinn

Tsemppiä joulukiireistä ahdistuneille! :)

<3 Iida

Palapelin palaset kasassa - valmiina matkaan

*Teksti kirjoitettu yöllä perjantain puolella, julkaisupäivämäärä voi siksi vaikuttaa ristiriitaiselta tekstin kanssa.

Nyt se on tehty! Matkan viimeinen hotellivaraus, lippujen osto ja eVisitor-viisumin hankinta on nyt tehty ja voimme vihdoin alkaa suunnitella itse matkan sisältöä. Ajattelin aamulla, että eihän tässä niin kauaa mene, kuin aiempien ostotapahtumien kanssa, mutta mitä vielä! Viisi tuntia siinä sitten suunniteltiin, että minä päivänä lennetään Melbournesta Gold Coastille, mikä hotelli otetaan ja minä päivänä lennetään takaisin Suomeen. Ja siis, tämähän on siitä ihanaa hommaa, että kun yksi palanen muuttuu, napsahtaa kaikki muutkin osat ihan uusiin uomiin. Pieni hermostus meinasi käydä kylässä kummallakin kymmenen välilehden ollessa nettiselaimella auki, kun nälkäkin alkoi jo kiukuttaa... Siinä meni päivän muutkin suunnitelmat uusiksi.

Tuntuu hullulta, että tämä on viimeinen kokonainen kuukausi Suomessa ja sitten pääsee lämpöön! Ja vieläpä pitkäksi aikaa. Nyt oma fiilis on jo ihan toinen kuin hetki sitten, jolloin en vielä osannut nähdä lomamatkaamme kaikkien velvollisuuksien takaa. Aikaa matkaan ei ole enää kovin paljon ja vähitellen koulutehtävien määrän vähentyessä reissukin alkaa näkyä mielessä kirkkaampana!

En pelkää lentämistä, tai ainakin olen ajatellut niin, mutta huomaan näin pitkää matkaa suunniteltaessa, että pieni pelko hiipii mieleen silloin tällöin. Pelko koskee lähinnä sitä, että kun olemme tehneet moneksi viikoksi matkasuunnitelmia, lennämme useita kertoja ja meillä on useita hotellivarauksia, selviämmekö maaliin asti ehjinä ja kaikki tavarat mukanamme. Pakettimatkan ostanut lomailija olisi jo hotelliin päästyään puolessa välissä matkan tavoitetta, mutta tämä useammista palikoista rakennettu matka onkin toinen juttu. Uskon tietysti, että pääsemme oikeasti perille ja lopulta takaisin Suomeen, mutta välillä tulee pohdittua kaikenlaista. Kokemusta lentämisestä ja selviytymisestä tilanteessa kuin tilanteessa löytyy, joten eiköhän kaikki suju hyvin, kun vain ottaa riittävästi selvää asioista etukäteen ja taltioimme dokumentit fiksusti.

Matkamme siis alkaa lennolla Helsingistä Singaporeen kahden pysähdyksen taktiikalla; ensimmäinen Zurichissa ja toinen Hong Kongissa. Singaporessa vietämme neljä yötä ja jatkamme uuden vuoden viettoon Sydneyyn. Siellä ihastelemme viikon verran ja vuoden 2016 toisena päivänä suuntaamme Melbourneen viikoksi. Päätimme ottaa vielä loman huipennukseksi kahdeksi yöksi hotellin Gold Coastilta läheltä rantaa. Jo puolitoista vuotta sitten Australiassa ollessani monet kysyivät minulta, olinhan suunnitellut käyväni Gold Coastilla, mutta silloin työharjoitteluaikatauluni ei antanut periksi. Onneksi ei, sillä nyt pääsen kokemaan paikan toivomassani seurassa. Noin tammikuun puolessa välissä lennämme Suomeen Sydneyn ja Lontoon kautta. Täytyy treenata istumalihakset kuntoon, sillä istumme yhtäjaksoisesti lentokoneessa Sydneystä Lontooseen 23,5 tuntia. 

Googlen kuvahaun perusteella odotettavissa on huikea valojen joulu Singaporessa ja uuden vuoden aloittaminen Sydneyssä unohtumattomien massiivisten ilotulitteiden äärellä. Melbourne on minulle uusi tuttavuus, samoin Gold Coast. Kuvia katsellessa ei edes tajua, että itse voi tallustella samalla vaalealla hiekalla turkoosin veden äärellä. Mä olen niin loman tarpeessa!

Aiomme tehdä, kenties ensi viikon aikana, lomasuunnitelman, jotta mikään tärkeä ei matkalla jää näkemättä ja kokematta. Aikatauluttaminen ei kuitenkaan ole samanlaista kuin arjen aikataulutus. Suunnitelmamme koostuu lähinnä päivien sisällön päättämisestä; mitä haluamme tehdä ja käytämmekö siihen koko päivän vai emme. Näin aika ei valu hukkaan miettiessä ohjelmaa ja etsiessä tietoa paikan päällä. Paljon on ideoita ja täytyy ottaa selvää myös tuntemattomista nähtävyyksistä! 

Kävin lainaamassa Singaporen ja Australian matkaoppaat kirjastosta ja tarkoitus olisi syventyä niihin lomasuunnitelmaa tehdessä. Aloittelin jo Singaporen matkaoppaaseen tutustumista ja innostuin sivu sivulta. Ihan mieletöntä päästä reissuun! 

Kirjoittelen matkasuunnitelmista, kunhan saamme ne kasaan.

Aurinkoista loppuviikkoa! :)

<3 Iida