Rutiinitko ärsyttäviä?

Rutiinit. Ne rakastetut ja vihatut. Monesti rutiineista puhuttaessa varsinkin loman tarpeessa olevat ihmiset haluaisivat eroon rutiineista ja vapauden olla vain, hyvällä omallatunnolla. Vielä viikko sitten minäkin toivoin irtautumista arjen aikatauluista ja velvollisuuksista. Väsymys oli alkanut rasittaa kehoa kesän aikana niin, että urheilusta täytyi pitää pari viikkoa lomaa. Tarkistutin veriarvonikin, jotka erittäin hyvinä osoittivat väsymyksen johtuvan puhtaasti siitä, etten ollut antanut pitkään aikaan itseni rentoutua ja levätä. Luonteelleni ominaista on paahtaa täysillä niin pitkään, että kroppa kertoo tarvitsevansa lomaa. Tämä ei ole terveellisin tapa herättää minut hoitamaan kehoani ja mieltäni, mutta onneksi ei tämän vakavammasta asiasta kuitenkaan ollut kyse. Parin viikon levon ja muutamien D- ja B-vitamiinitablettien jälkeen olo on energisempi ja tällä viikolla olen jo saanut nauttia urheilun jälkeisestä olosta.

Loma oli välillä mielessä kesän aikana, kun aamuisin saatoin miettiä, miten ihana olisi istuskella parvekkeella aamuauringossa kahvia juoden ja blogia kirjoitellen. Ajatus täytyi unohtaa nopeasti, jotta ehdin bussiin ja ajoissa töihin. Viime viikko oli tämän kesän viimeinen töissä ja viime viikon sunnuntaina olikin hassu tunne, kun maanantai ei tarkoittanutkaan herätystä töihin. Olin todella innoissani, kun tiesin että pääsen tekemään asioita, joita olen joutunut kiireiden takia lykkäämään. Maanantaina heräsinkin kahdeksalta ilman herätyskelloa ja aloin pyykätä. Kun tietää, ettei ole pakko eikä kiire, on kaikki tekeminen mukavampaa. Olenkin tällä viikolla häärännyt keittiössä smoothien ja tiskien laitoin parissa joka aamu melko aikaisin. On ihanaa olla hereillä ensimmäisenä ja nauttia aamun hiljaisuudesta itsekseen.

Maanantain jälkeen oloni olikin jo paljon, paljon levänneempi. Tuntui siltä, että jaksaakin taas jotakin. Aloin tuttuun tapaani vääntää listaa seuraavasta kouluvuodesta opintojani suunnitellen. Aluksi oleskelu tuntui mukavalta, mutta tiistaina ja keskiviikkona aloin miettiä, onko jotakin, mitä olen unohtanut, onko jotakin, mitä pitäisi tehdä. Olin saanut ne kaivatut vapaapäivät ja niinä päivinä mietin, onko oikein vain olla. Koin tarpeelliseksi tehdä jotakin hyödyllistä ja järkevää, mutta ei oikeastaan ollut mitään tehtävää. Koulu polkaistiin käyntiin vasta torstaina, joten hirveästi pakollista tehtävää ei sitä ennen ollut. Silti tuntui, että pitäisi tehdä vaikka mitä.

On jännä, miten kiireisenä aikana kaipaa niin paljon irtautumista rutiineista ja aikana, jolloin ei ole mitään aikataulutettua, kaipaa rutiineja. En pidä ajatuksesta, että lomalla elettäisiin kuin pellossa, vaan minulle kotona vietetty loma tarkoittaa sitä, että saan aamulla heräämisen jälkeen nauttia siitä, ettei kello päätä puolestani milloin nousen. Että saan laittaa pyykkikoneen laulamaan kello yhdeksältä aamulla ja pestä pyykkikorin tyhjäksi. Että saan käydä päivällä kaupassa, kun jonoa ei ole. Että saan siivota muulloin kuin väsyneenä pitkän päivän jälkeen tai viikonloppuna, kun olisi muita suunnitelmia. Että saan nauttia kauniisti katetun aamiaisen rauhassa. Niistä asioista nautin. Silti mietin, pitäisikö minun tehdä vielä jotain? Tunsin itseni myös huonoksi ihmiseksi, kun en käynyt salilla alkuviikosta. 

Kunpa osaisi päättää, että nyt minä luen tämän lehden tai kirjan rauhassa ilman, että mikään muu ajatus keskeyttää tekemistäni. Tai että on ihan ok pitää vähän lepoa salilta. Välimaastossa pallottelu on pahinta, kun ei oikeastaan ole tekemässä asiaa, joka mieltä vaivaa, mutta ei voi kuitenkaan hyvällä omallatunnolla esimerkiksi katsoa Netflixiä. Syyllisyys kaivelee, vaikka syytä ei ole.

Kunpa osaisi rentoutua samalla tavalla

Rutiinit ovatkin niitä asioita, joita oppii arvostamaan silloin, kun vain on ja vetelehtii. Kaipaan ryhtiä ja järjestystä elämään, vaikka joskus sekin ärsyttää. Kesän lopulla alkaa kaivata opiskelijan arkea ja lukukauden alun jälkeen toivoo kesätöitä ilman koulustressiä. Olen aikamoinen aikatauluttaja ja suunnittelija ja eteenpäin mennään pää kolmantena jalkana, sata rautaa tulessa, kunnes kroppa sanoo, että stop. Ihan kuten nyt kesälläkin. Vaikka pidän paljon työpaikastani ja olen onnellinen, että parin viikon päästä jatkan taas opintojeni ohella töissä, on nyt hyvä hengähtää.

Joskus on hyvä olla ylpeä aikaansaannoksistaan ja ryhtyä uuteen tehtävään uutena haasteena. Asioiden välille olisi hyvä saada jonkinlainen rako, jotta yhden tehtävän voi kunniallisesti lopettaa ja uuden aloittaa. Joskus se unohtuu ja kaikesta tulee yhtä ja samaa massaa, jolloin sitä vaan yrittää saavuttaa jatkuvasti jotakin lisää. Joskus voisi sanoa, että "hyvin tehty!" ja nautiskella hetken siitä, että sai jälleen jotakin tärkeää tehtyä tai saavutti tietyn etapin elämässä. Nautitaan siis niistä pienemmistäkin saavutuksista ennen kuin aloitetaan uutta! :)

Minä suuntaan viettämään viikonloppua mökille! Rentoa viikonloppua!

<3 Iida