Back in business

En ole pitänyt töistä kesälomaa, mutta blogini on ja sen on nyt aika palata jälleen aktiiviseksi. Olen huomannut, että monta kertaa mieleni on tehnyt kirjoittaa postaus, mutta olen ollut yksinkertaisesti liian väsynyt töiden jälkeen tekemään kaikkea, mitä mieleni halajaa. 

Päätin kesäkuun lopulla, että annan itseni hengähtää hetken ilman jatkuvaa pakotusta takaraivossa siitä, että pitäisi kirjoittaa. Pakotus syö luovuuden ja ajattelin, että pieni loma antaa ajatusten juosta inspiroiden kirjoittamaan jotakin uutta. Kirjoittaminen ei saa tuntua velvollisuudelta ja pitkien työpäivien ja treenaamisen ohella olen ollut väsyneempi kuin pitkään aikaan. Tein päätöksen pitää blogista hieman kesälomaa, vaikka ajatus uuden postauksen julkaisemisesta kummitteli jatkuvasti. 

Vanhempieni luona minilomalla heinäkuun alussa

Kevääni noudatin suhteellisen tiukasti treeniohjelmaa ja sen ohella ostettua ruokaohjelmaa. Kesällä pohtiessani blogin lomailua ja omaa suhtautumistani kaikkeen, ajattelin että pitäähän sitä kesästä nauttia! Ei haittaa, jos käy vähän vähemmän salilla tai käy useammin ulkona syömässä, onhan nyt kesä! Olen elänyt kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun saakka normaalia rennommin treenin ja ruokavalion suhteen, mutta sunnuntaina ostettuamme lentoliput talven lomaa varten, sain jostakin kummasti virtaa! Yhtäkkiä tuntuu, että niin monta mukavaa asiaa on tulossa, ettei olo tuntunutkaan niin väsyneeltä — vaikka silti olenkin joka päivä töiden jälkeen torkahtanut sohvalle vahingossa. On hauska huomata, kuinka voi motivoitua ulkomaanmatkasta tai jostakin muuten iloisesta tapahtumasta. Talveksi jo melkein vuosi sitten suunniteltu loma ja uusi puolen vuoden treeniohjelma ruokavalioineen loi sellaista lisäpotkua treenille, että motivoiduin niistä jopa tuplasti enemmän kuin keväällä saamastani ohjelmasta. Elokuu on hyvä aika aktivoitua kaikessa!

Kesä on sisältänyt paljon iloa mutta myös syvää surua lemmikin poismenon vuoksi. Kirjoitin lemmikin poismenosta jokin aika sitten ennen viimeisintä tapahtumaa, mutta nyt tuntuu asian olevan vielä liian pinnassa, jotta voisi siitä sen enempää kirjoittaa. Koimme kuitenkin hiljaisen kodin tyhjäksi ja jäljelle jääneet tavarat niin surulliseksi asiaksi, että luulen molempien tienneen heti, ettemme voi olla ottamatta uutta asukkia. Puhuimme ikävän tapahtuman jälkeen, että uusi elämä luo toivoa ja saa myös ajatukset hieman siirtymään ikävimmistä muistoista niihin ihaniin ja kultaisiin, kun voi muistella pienen karvapallon kehittyessä sitä poismennyttä rakasta. Vain lemmikin omistajat voivat tietää, millaiselta lemmikin poismenon jälkeen tuntuu; kuulee ääniä, aistii läsnäoloa ja havahtuu aina siihen, ettei kotona enää häntä asukaan. Kun on niin tottunut elämään lemmikin kanssa, pitkään kuvittelee asioita ja toisen olemassaolemattomuuden unohtaa hetkittäin. Ja sitten, kun tajuaa kuulleensa harhoja ja tajuaa lopullisuuden, tulee pala kurkkuun. 

Tietysti mielessä kävi, onko väärin haluta uusi pieni asukki kuitenkin niin pian tapahtuman jälkeen ja mietimme kumpikin, että tarkoitus ei ole koskaan korvata Allua, mutta kotona elämisen ääniin tottuneena hiljaisuus oli pahin ahdistusta aiheuttava tekijä.

En ollut koskaan ajatellut, että ensimmäinen lemmikki, jonka otan, olisi kissa. Olen henkeen ja vereen koiraihminen, mutta Maine coon on kaikkea muuta kuin tavallinen kissa! Se on kuin koira, se tulee haistelemaan eteiseen vieraita, se haluaa syliin ja iso monen kilon pallero möllöttää sylissä kehräten vaikka miten pitkään. Se tulee luokse, kun sitä kutsuu ja se oppii myös monia temppuja! Se näyttää kaiken lisäksi isolta kissaeläimeltä, punaisen värityksen omaava Maine coon on ihan kuin iso ja ylväs leijona, mahtavan näköinen! 

Kuitenkin surun keskellä ei tarvinnut sitä edes ääneen sanoa. Oli selvää, että meille tulee pieni tepastelija kotiin. Koira ei ole juuri nyt vielä ajankohtainen, sen aika tulee vähän myöhemmin. Kuitenkin minä, koiraihminen, joka Maine cooninkin melkein koiraksi mieltää, olin heti valmis, kun Miika sanoi ääneen haluavansa kotiin lisää elämää. Elämää täydentämään ja sydämessä olevaa tyhjää kohtaa tulee täyttämään meille pieni kissanpentu syyskuun puolivälin jälkeen. Lucas, pieni punainen Maine coon on meidän tuleva yhteinen vauvamme, jonka näimme viime torstaina ensimmäistä kertaa, emmekä malta odottaa, että saamme hänet kotiin. <3

Kesä on kaiken kaikkiaan ollut aika työntäyteinen ja säiden puolesta se on ollut ihan ok, sillä helle ei ole meitä tänä kesänä muutamaa päivää lukuun ottamatta suosinut. Tänä kesänä onkin voinut hyödyntää aikaa tekemällä sisätiloissa kaikenlaista aktiviteettia. Kavereiden kanssa on voinut käydä kokeilemassa flowboardingia, keilailla ja käydä elokuvissa. Kesä on ollut todella mukava ja aika tapahtumantäyteinen kun oikein alkaa miettiä. Toivotaan, että tapahtuisi jotakin mullistavaa ja pääsisimme hellelukemiin elokuun aikana! 

PowerPark

PowerPark

PowerPark

Sadepäivien tekemistä 

Toivotetaan elokuu tervetulleeksi ja toivotaan parempia säitä vielä loppukesäksi! Toisaalta, varsinkin näin säiden puolesta huonon kesän jälkeen, on ihan kivaakin alkaa suunnitella opintoja ja palata niin sanotusti arkeen. Syksyllä muutenkin on hyvä laittaa asiat ruotuun, aloittaa aktiivinen urheilu ja säännöllinen elämä. Nekin on mukavia asioita, vaikka joskus arki tuntuukin raskaalta. Kuitenkin arkikin on ihanaa ja sieltä löytyy paljon positiivisia asioita, kun oikein tarkastelee. Uudet alut on kivoja ja nyt on monessa mielessä aika uudelle alulle.

Siinä minun kesäni kiteytettynä.

Aurinkoisia elokuun päiviä!

<3 Iida