Mitä aikaa elät?

Kun olin nuorempi, elin usein varautuen vähän liian pitkälle eteenpäin keskittymällä joskus liikaa tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen on tärkeää keskittää ajatuksiaan, mutta tärkeintä on se, mitä tänä päivänä tapahtuu. Tässä ja nyt. Monet taas elävät menneessä muistellen aiempia elämäntilanteita ja valitellen, että aikoinaan kaikki oli paremmin. Ei ole olemassa aikaa, jolloin kaikki olisi valmista ja täydellistä yhtä aikaa, aika vain kultaa muistot ja tekee ajatuksissa niistä jotenkin paremmat. Menneisyyteen tarkertuminen voi olla melko vahingollista. Eläen ja miettien vanhoja menneitä ihmissuhteita, työpaikkoja, harrastuksia ja jossitellen mitä jos -tyylisesti, oma elämä junnaa paikoillaan eikä uusille asioille ole tilaa.

Ajelin eilen noin 370 kilometriä viettämään minilomaa entiselle kotipaikkakunnalleni ja huomasin asian, joka on ollut läsnä jo jonkin aikaa. Terapeuttinen autolla ajaminen musiikki kovalla pauhaten ja laskevan auringon säteiden vilistessä puiden välistä luoden järvien pintaan kimmeltävän pinnan saivat minulle todella pakahtuneen onnellisen olon. Alkoi ihan itkettää. Mietin, onko minusta tullut näin vanha, että katsomalla Suomen kaunista kesäluontoa ja miettiessäni elämääni, minä todella liikutun. Tällä hetkellä tunnen todella suurta kiitollisuutta kaikkea ja kaikkia kohtaan ja koen olevani elämässäni juuri siellä, missä tällä hetkellä haluan olla.

En ole elänyt vuosiin haihatellen menneitä ja toivoen saavani jotakin vanhaa takaisin. Joskus aikoinaan saatoin kaivata jotakin ihmistä, mutta en ole koskaan toivonut pääseväni ajassa taaksepäin ja eläväni mennyttä aikaa. Minulla on aina ollut niin suuri tarve tehdä jotakin uutta ja porskuttaa eteenpäin, etten ole ehtinyt toivoa vanhoja asioita elämääni. Ja toisaalta, sille on syynsä, että tietty aikakausi loppuu ja jotkut ihmiset jäävät matkan varrella elämästä pois. Osa ihmisistä poistuu konkreettisten päätösten seurauksena ja toiset jäävät vähitellen pois yhteydenpidon vähentyessä. Viime aikoina nämä vähemmälle yhteydenpidolle jääneet ystävyyssuhteet ovat olleet mielessäni paljon. Yhtäkkiä olen alkanut ikävöidä niitä, joiden kanssa joskus vietin aikaa ja harrastin 24/7 mutta joiden elämästä en tiedä tällä hetkellä enää mitään!

Olen miettinyt paljon, mistä tämä jo useita viikkoja kestänyt henkinen flow johtuu. Aluksi luulin sen olevan hetkellinen hyvänolontunne, mutta hetkellinen se ei ainakaan ole. Taitaa olla niin, että elämässä nuoruuden ja aikuisuuden välimaasto on ylitetty ja päästy itsenäisen aikuisuuden puolelle. Kun on tietoinen siitä, millainen ihminen on, mitä asioita arvostaa ja minkälaisiin asioihin aikansa käyttää, saa itsestään irti melko paljon! Silloin ei käytä aikaa miellyttääkseen ihmisiä tai harmitellen jonkun mielipidettä itsestä, kun tietää kuka on ja voi seistä tekemistensä ja sanomistensa takana. Keskittämällä energian elämänsä kannalta tärkeisiin ihmisiin, saa itse takaisin sitä mitä antaa. 

Tänään aamulenkille lähtiessäni jätin korvanapit kotiin, sillä halusin rentoutua, kuunnella luontoa ja nauttia sen äänistä. Hymy levisi huulille monta kertaa ja mietin, alanko olla sen ikäinen että pohdin samoja asioita, joita tuli kuultua pienenä lapsena vanhempien ja isovanhempien suusta. "Voi, kuuntele tuota linnunlaulua", "Kuuntele kuinka ihana puron solina" tai "Katso nyt, miten kauniita kukkia täällä on". Tuntuu jotenkin hassulta sanoa ääneen, miten onnellinen olo voi tulla pienistäkin asioista, mutta eikö sitä juuri aina toitoteta, että pitäisi nauttia elämän pienistä iloista.

Uskon, että tämän hyvän tunteen takana on monta tekijää, jotka ovat keskenään balanssissa. Vaikka kaikki ei olekaan aina täydellistä, riittävän moni asia on niin hyvin, että onnellisuus huokuu. Järjestän huomenna nuoruuden ystävilleni illanistujaiset, sillä en ole useimpia nähnyt aikoihin saati puhunut heidän kanssaan, ja no, rakastan järjestää juhlia. Tuntuu ihanalta nähdä ihmisiä, jotka ovat olleet joskus suuri osa omaa elämää ja osittain tehneet minusta sen mitä tänä päivänä olen. Ehkä sekin on syy, miksi heitä haluan nähdä; olen niin kiitollinen elämästäni tässä ja nyt, että koen halua kuulla myös, mitä heille kuuluu ja viettää luksusaikaa tyttöjen kesken!

Viime aiheet ovat blogissani käsitelleet melko paljon omaa fiilistä ja unelmia, joten seuraavaksi voisin kirjoittaa postauksen jostakin konkreettisemmasta. :)

Aurinkoisia terveisiä landelta

<3 Iida