Kelpaat joka päivä sellaisena kuin olet

Viime viikolla huomasin Ilta-Sanomien julkaisun "Armon päivä laihduttajille - tänään kelpaat sellaisena kuin olet!" Facebookini etusivulla. Silloin vietettiin Syömishäiriöliiton Älä laihduta -päivää, mutta jutulle luotu otsikko herätti eri fiilikset kuin jutun sisältö. Miten niin kelpaat tänään sellaisena kuin olet?

Ulkonäköpaineet ovat yleisiä niin naisten kuin miestenkin keskuudessa, mutta meille naisille asetetaan enemmän paineita ja vääristyneitä mielikuvia siitä, millaisia meidän pitäisi olla. Itse olen kasvanut perheessä, jossa ei ole koskaan sanottu, että jonkin ruoan syömistä pitäisi rajoittaa tai pitäisi käydä enemmän lenkillä tai ettei oma ulkonäkö riittäisi. Ollessani nuori, meidän perheen kaikille lapsille ehdoteltiin useita urheilulajeja niin kauan, että oma suosikki löytyi. Vanhemmat tukivat harrastuksissa, mutta koskaan siinä ei ollut ensisijaisesti kyse fyysisestä ulkonäöstä, vaikka tietysti vanhempiamme lasten terveys kiinnosti. Perheessämme on aina syöty normaalia terveellistä, ravitsevaa kotiruokaa, mutta on myös herkuteltu kohtuuden rajoissa. Silloin, kun joku meistä lapsista on katsonut peiliin ja sanonut ääneen jotain, mikä omassa kehossa mietitytti, vanhemmat ovat sanoneet, ettei kenessäkään ole mitään vikaa eikä itseään tarvitse muuttaa.

Aamiainen ulkomaanmatkalta

So good!

Tällainen annos pienemmällä pihvillä vois sopia myös ruokaohjelmaan (toki salaattia täytyis olla enemmän - ja ilman alkoholia ;))

Tiedän itse, että vanhempani sanovat lastensa olevan täydellisiä sellaisenaan, koska heille kelpaa juuri omana itsenään. Eihän kukaan täydellinen ole. On tärkeää, että kotona saa realistisen kasvatuksen siitä, millaiselta normaali ihminen oikeasti näyttää, eikä tarvitse kokea, että täytyisi olla koko ajan parempi tai verrata itseään johonkuhun. Eipä ole ihme, että julkisuudessa olevat nuoret tytöt ja naiset alkavat itseään kiristellä ja korjailla, jos kotona on nähnyt ja kokenut, että näin täytyy toimia pärjätäkseen. Koti on paikka, jossa itsetuntoa ja identiteettiä ensimmäisenä rakennetaan. Kamala ajatella, millainen tunne olisi tullut, jos äiti olisi joskus sanonut, että "no, voisithan sinä vähän laihduttaa". Tiedän, että kelpaan tällaisena, mutta kun oma suhtautuminen itseen on rakennettu turvallisessa ympäristössä, voi kroppaansa terveellisesti muokata halujensa mukaan. Lähtökohtana on kuitenkin terveellinen elämäntapa, ei ostostv:n supertabletti.

Elämäntapa on tapa elää. Se ei ole hetkittäistä laihduttamista tai pussikeitoilla elämistä, se ei mielestäni ole edes dieetillä olemista ennen fitness-kisoja, vaan se on jokapäiväistä elämäämme, joka pohjautuu elämäämme asettamille arvoille ja lisää omaa hyvää oloa. Toki joku saattaa saada alkusysäyksen laihduttamiselle esimerkiksi jostakin kuurista, eikä pitkällä tähtäimellä suunniteltu kisaaminen ja siihen liittyvä dieettikään terveellisesti tehtynä aiheuta suurempaa haittaa. Kaikessa on tärkeintä kuunnella omaa kehoa ja elää ilman liian tiukkoja ehtoja ja kieltoja. Pieniä pysyviä muutoksia on helpompi tehdä kuin tehdä isoja äkillisiä muutoksia. Parempi on rajata esimerkiksi herkuttelu yhteen päivään viikossa kuin luvata, ettei syö vuoteen karkkia.

Fitnessbuumi on tällä hetkellä valtavaa, ja on hienoa, että ihmiset aktivoituvat liikkumaan ja elämään terveellisesti, mutta kaikelle tälle on kääntöpuolensa. Itse mietin aloittaessani 12 viikon treeniohjelman, missä menee omat rajani ja millaista ruokavaliota aion noudattaa, sillä en tahdo, että tämän ohjelman jälkeen ruokavalioni muuttuu radikaalisti. Oikeastaan aloin miettiä tätä kunnolla vasta, kun sairastuin flunssaan ja poskiontelotulehdukseen, joiden takia olin kolme viikkoa liikuntakiellossa ja vasta tällä viikolla pääsen takaisin treenaamaan. Aluksi viisi ensimmäistä viikkoa noudatin ohjelmaa tarkasti, mutta kipeänä ollessa ei tehnyt mieli esimerkiksi kasviksia olon ja makuaistin ollessa heikko. En ole voinut syödä ruokaohjelman mukaan, sillä en ole urheillut yhtään ja ylimääräinen proteiini olisi muodostunut kehossani rasvaksi. Päätin, että syön terveellisesti normaalia ruokaa, mutten grammantarkasti aio elää. Tällä hetkellä ruokaohjelmassani on yksi herkkupäivä viikossa, jolloin hiilarivarastot tulisi täyttää, kun viikoittaisen ruokaohjelman kalorimäärä on pudotettu alemmas. Aineenvaihdunta sysätään tällä tavoin käyntiin, kun pitkään on edetty samanlaisella ruokavaliolla. Tämä auttaa muokkaamaan kehoa ja lisää energiankulutusta, kun elimistö huijataan luulemaan, että lisää energiaa on tulossa. Kuitenkin näinä kolmena lepoviikkona olen syönyt vapaammin, ilman ylilyöntejä, mutta en ole potenut huonoa omaatuntoa, jos olen soveltanut ohjelmaa tuntojeni mukaan.

Näillä starttaa treenipäivä, plus muutamalla muulla lisäravinnekapselilla :)

Ruokaohjelman aamusmoothie on lemppari!

Tällaistako koko loppuelämä? Joka päivä?

Arkeen luksusta...

Törmäsin erästä blogia lukiessani yhteen kuvaan, jossa oli ulkomaanmatkalta otettu aamiaiskuva ja teksti siitä, että silloinkin eletään säntillisesti ja terveellisesti. En halua itse elää elämääni siten, että vanhana haihattelen vuosien perään, jolloin elin vain jatkuvasti mainostaen terveellisyyttä, jättäen monta tilaisuutta tai mahtavaa juhla-ateriaa väliin. Monet säntillistä ja terveellistä ruokavaliota noudattavat varmasti sanoisivat, että he eivät jää mistään paitsi. Elän itsekin terveellisesti, mutta se mikä itseäni alkoi yököttää, on tämä älytön hehkutus kaikkialla. Ymmärrän blogit, jotka käsittelevät terveellistä elämäntapaa ja ymmärrän treeniohjelmia noudattavia ja kisaavia ihmisiä, mutta jotenkin se, jos mitään elämässä ei voi tehdä muuta kuin mainitsemalla sanan #Healhty, alkaa se kieltämättä tulla jo korvista ulos.

En ole itse yhtä päivää lukuun ottamatta esimerkiksi juonut alkoholia kahdeksaan viikkoon. En ole sitä kieltänyt itseltäni kokonaan, vaan olen ajatellut etten pilaa treeniohjelmaani lipittämällä turhaan, ellei oikeasti tee mieli. Eikä ole kyllä tehnytkään. Karkkeja olen syönyt kerran viikossa, mutta kipeänä ollessa ehkä parikin. Tärkeintä mielestäni on se, että omien päätösten ei pidä olla ulkoisen paineen alla tehtyjä ja pakonomaisia vaan sellaisia, joista tulee itselle hyvä olo. Näin päätöksissä pysyminenkin on helpompaa, kun ne on tehnyt aidosti ja rehellisesti itseä eikä muita varten. Oma hyvä oloni tulee siitä, kun pääsee urheilemaan useita kertoja viikossa sekä syö säännöllisesti ja tarpeeksi paljon. Tällöin aineenvaihdunta pysyy vilkkaana ja olo on pirteä, energinen ja kevyt!

Joskus tyttöjen kakkukahveja ei vaan voi jättää väliin <3

Jos elämästä tulee liian pakonomaista suorittamista, on hyvä pysähtyä miettimään, miksi toimii niin. Kenenkään ei tarvitse näyttää Barbie-nukelta ja olla vuoden jokaisena päivänä kuin missi. On kiva kokea olevansa vahva ja hyvässä kunnossa, voida hyvin ja olla tyytyväinen itseensä, sillä tuloksista saa kiittää vain itseään. Tässäkin kannattaa kuitenkin muistaa, ettei anna tämän fitness-healthylifestyle-yltäkylläisyyden muodostua ahdistavaksi, sillä liikkumisen pitää olla hauskaa! Tärkeintä on löytää tasapaino ja oman elämän arvoihin sopiva tapa elää, jolloin elämästä voi oikeasti nauttia. Ihmisiin tutustuessa moni kaunistuu luonteensa vuoksi ilman minkäänlaista ulkoista yrittämistä. Sanotaanhan sitä, että moni kakku päältä kaunis. Vaalikaa siis ulkokuoren sijaan sitä niin kliseistä sisäistä kauneutta. :)

Kelpaat sellaisena kuin olet - jokaisena päivänä.

<3 Iida