Pitkään olen pohtinut, aloittaisinko blogin pitämisen vai en. Pari vuotta sitten perustin blogin, mutta muutaman kirjoituksen jälkeen ahdistus kävi liian suureksi ja poistin sen. Itse asiassa blogin nimi on nyt sama kuin silloinkin. Silloin ahdistuin siitä, että omat henkilökohtaiset asiani oli julkisesti esillä enkä tiennyt, kuka niitä lukee. En ollut ehkä miettinyt loppuun asti sitä, miten rajaisin blogikirjoitusteni aiheet. Näin jälkeenpäin ajateltuna suurin syy blogin poistamiseen oli varmaankin pelko siitä, ettei aiheet olisi tarpeeksi kiinnostavia ja antaisi lukijoille sitä fiilistä, mihin pyrin. Tykkään lukea erilaisia blogeja, vaikken seuraakaan mitään blogia säntillisesti. Siksi toivon voivani antaa jollekin jotakin samaa, mitä itse saan inspiroituessani jonkin blogin kuvista, vinkeistä, kokemuksista ja tarinoista.
Oikeastaan ajatukset blogin aloittamisesta heijastaa samanlaisia ajatuksia kuin tämänhetkinen tilanne omaa tulevaisuuttani kohtaan. Olisi monenlaisia ideoita ja unelmia ja tiedän, mistä olen kiinnostunut mutta vielä puntaroin parhaita vaihtoehtoja. Kokonaiskuvan luominen on vielä vaiheessa, eikä se varmaan koskaan valmis olekaan. Kuva itsestä, omasta tulevaisuudesta ja haaveista on dynaaminen ja siksi tässä pohtiessani tajusin, että mikäli odotan jotain lopullista näkemystä siitä, millaisia asioita käsittelen blogissani, alan kirjoittaa tätä ehkä noin 70-vuotiaana ollessani eläkkeellä, kun olen jo saanut vastauksen useimpiin kysymyksiini. Tällä hetkellä elän vaihetta, jossa ideoita on vaikka muille jakaa, ajatukset rönsyilee kaikenlaisia ajatuksia tulevaisuudesta, koulutuksesta, ammatista, työurasta ja muista haaveista, enkä toistaiseksi saa kiinni mistään. Tai sitten en osaa päättää...
En tiedä, paljonko uskon horoskooppeihin, mutta kaksosen luonteenkuvaus menee melko lailla yks yhteen mun luonteen kanssa: olen ihmisenä joko erittäin kiinnostunut tai en juuri kiinnostunut ollenkaan, elän nolla tai sata lasissa ilman välimuotoja, on joko-tai, on kyllä tai ei. Olen suurten tunteiden ihminen. Elämässä tulee niitä sellaisia umpisolmukohtia, joiden purkautuessa elämä alkaa soljua sille tarkoitettua polkua pitkin. Nyt tuntuu, että olen juuri siinä umpisolmukohdassa -ja umpisolmu ei tässä tapauksessa tarkoita välttämättä negatiivista asiaa- ja kohta alkaa pyörät pyöriä. Sitten on taas sata lasissa. Tämäkin on oikeastaan aika kiva vaihe, kun on ideoita joilla leikitellä. En vaan osaa tehdä päätöksiä kovin nopeasti, koska harkitsen monesti vähän liian pitkään. Tästä yritän päästä vähitellen eroon, koska liiallinen asioiden varmistelu vaan tappaa luovuuden. Perfektionistin nostaessa päätään, täytyy sitä hieman painaa takaisin sinne, mistä se tulikin. Joskus paras lopputulos saavutetaan juuri sillä, että jätetään tilaa kehitellä jotain omanlaista ilman liian tiukkoja rajoja.
Blogi ja yksityiselämä menee omalla kohdallani käsi kädessä myös blogin nimen ja sisällön suhteen. Elämä on yksi oman polun luomisprosessi, jossa itseä kehitetään jatkuvasti olematta koskaan täysin valmis, ja sehän tästä elämästä hienoa tekeekin. Tässä blogissa päästän irti sen osan itseäni, joka haluaa kuvin ja sanoin ilmaista itseään; tärkeitä asioita ja harrastuksia, omia kiinnostuksenkohteita, mielipiteitä ja näkemyksiä elämästä yleensä.
Adiós!
Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti